Seesteisessä poukamassa,

hiljentyen,

hämmentyen,

aivan oikein näen;

ylämäen!

Oikotietä onneen etsin, turhaan.

Kuljin harhaan.

Mikä onni, pääsin Luojan taimitarhaan.

 

Tyyni kirkas veden pinta,

lähellä kuin äidin rinta.

Napanuora taivaan peili.

ehtymätön Luojan leili.

 

Pienen puron poukamassa,

herkkä taimen kutemassa.

Meress’ vedess’ valtavassa,

taimen pelkää hukkuvansa.