Metsät kajahtelevat,
aika käy.
Lumenvalkoinen pinta,
ei maata näy.
Onnellinen (kenties) ihminen,
ken elää ajass’ kuin viimeisess’.
torstai, 27. marraskuu 2014
Metsät kajahtelevat,
aika käy.
Lumenvalkoinen pinta,
ei maata näy.
Onnellinen (kenties) ihminen,
ken elää ajass’ kuin viimeisess’.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit