perjantai, 27. maaliskuu 2015
Kun sulautuu liikkumattomana pimeyteen,
henkeään pidätellen,
saattaa nähdä tähdenlennon.
Kun verkkaisen illan valo laskeutuu maahan,
värejään väläyttäen,
saattaa nähdä nurmen kasteellisen.
Kun hyönteinen kädelle istuu,
pelosta vavisten,
saattaa nähdä iholla ikuisuuden.
Hauras on alku ja ykseys,
alla tähtien ihmeellisten.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit