Kerran tulin, kerran lähden. Välissä elämä. Minkähän tähden?

Arkhimedeekseen luottaen vedellä läträän. Heureka hei, mikä tässä mättää?

Paino, tilavuus, mitta ja voima? Ammeessa vaahdoten ymmärtää koitan.

Elämän tarkoitukseen en vastausta saanut. Lienenkö niukasti kylvyssä maannut?

Jospa olenkin liian laiha? Syrjimään en mä riittävästi paina.

Heureka hei, nousen mä lentoon. Luotan vain itseeni, kroppaani hentoon.

Henki ei nimittäin syrjäytä vettä, sitä ei lasketa, sitä ei pestä.

Kerran mä vain olen täällä. Mieluiten aina luovalla päällä.