Nöyrä tyytyväisyyden tunne, jota nyt tunnen, huokuu rinnastani syksyisessä lehdettömässä yössä. Tähän saakka, tähän on jo kulunut aikaa, ja saakka on aika päiviä sitten, olin ollut jatkuvassa lievässä kuumeessa.

 Lämmönnoususta johtuen olin kuihtunut, ja lakannut olemasta. Kunnes sattumalta tapasin sydämellisiä, lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Heidän hilpeydestään ja eloisuudestaan kudoin itselleni seitin, jonka ohuista, joskin lujista langoista sain pitävän otteen. Hurja nimetön kaipuuni kohti nimetöntä on tullut tiensä päätökseen.

 Puutarhan kauneus on vihdoinkin avautunut minulle. Sydämellään näkee parhaiten.