Auringon puoleinen huone

Yösateen jälkeinen aamu. Olo sen mukainen. Sumuinen. Haamu ikkunassa. Auringossa lämmennyt rapakko näyttää iljettävältä. Sisilisko etsii häntäänsä. Mato makaa maassa. Hukkunut? Ei. Nukkunut. Selkärangaton, ihmisen tavoin, matelee. Almuja taivaalta anelee. Sataa. Taivas antaa vettä.

Valkoinen ääni. Pesukone käy. Auton renkaat lojuvat etupihalla pesua odottamassa. Jääkaappi on tyhjä. Lähikauppa ehti sulkea ovensa. Tonnikalaa vedessä? Edes jotakin. Huomenna sitten.

Paperipino painaa, musteella tai ilman. Valkoinen A nelonen on taittanut niskansa. Suorien vastauksien himossaan se kasvattaa pituuttaan. Litistetään se, palloksi saakka. Roskiin mokoma taakka.

Rottaa raottaa kantta. Valurauta pamahtaa paksusti. Nälkä kurnii vatsassa. Kurnutus nousee kurkkuun. Nälkä valahtaa vatsaan. Luukku lukitsee ukkovarpaan. Loukussa kuin rotta. Äkkiarvaamatta.

Risteilyllä on ahdasta. Mielihyvää hakemassa. Arki vääristää kasvoja. Hymy ei ehdi palautua vielä tällä matkalla. Ehkä sitä ei ole ollut ensinnäkään. Kireys kangistaa jäsenet. Jännetuppitulehdus pakottaa rannetta. Alituinen pitää, ja on pakko, jääkööt Suomen puolelle. Tukholmassa pärjää kouluruotsilla.

Kotiavaimet katosivat. Laukun pohjalta löytyvät mielijohteessa ostetut lasihelmet. Kilisevät nekin. Vara-avaimet löytyvät yhden puhelinsoiton jälkeen. Tuttu nalleperä tuijottaa eteisen pöydältä. Ketju roikkuu reunalla, avain on lipaston välissä, turvassa sisällä.

Jalkapohjia kutittaa. Kantapäiden parkkiintunut iho rakoilee. Matta sukka pakoilee. Hiljainen valo nukahtaa. Verhot asettuvat ikkunaan. Kylmä ei tunne janoa. En peitä kaihdinpakoa.

Vaivun vaivalloisesti uneen. Huone auringon puolelta, kiitos. Katson kaukaisuuteen. Makaan liikkumatta, kuin kuollut. Huomiseen. Sitten, ehkä sitten, löydän jostain hengen pitimikseni voimia. Ja huoneen auringon puolelta. Herään ani varhain. Avaan television.

Lempiohjelman toisen tuotantokauden viimeinen jakso on boksissa. Yhä uudelleen katsottavana. Tallella, salasanan suojassa. Aika ja tarkoitus ovat solmussa. Pää päästään pääsemässä. Hukassa.

Kesä on kukassa. Mehiläiset, mestarietsivät pörräävät työssä. Lämpömittari näyttää plusasteita 28. Matkapuhelinsovellus astetta vähemmän. Yläkerrassa kolahtaa. Ukkosta ilmassa.

Tukala tunne tukehduttaa. Pisara kielellä. Jäätelömielellä. Kahdella pallolla. Suu tapailee hymyä. Kelaan toistamiseen jakson alkuun. Rentoudun.

Hellällä tuulella on ystävä, helmoissaan heiniä, saappainaan karamellikenkiä. Notkean noutopöydän tarjonta on ylitse vuotava. Pärekorissa päivän parhaat antimet. Hyvää.

Soita, rohkeasti. Ei tarvitse tuntea. Tuntemattomiksi jäävät lopulta kaikki. Nautinnoksi riittävän hyviä. Kauneus katoaa täydellisyyttä tavoitellessa. Taivas on kaunis. Jokaisena päivä erilainen.

Kestitään toisiamme. Haetaan palava rakkaus meille. Rakkaus taivasta kohtaan. Kaikkia kohtaan. Elämää kohtaan. Sytytetään pieni kokko takkaan. Poltetaan sydän karrelle. Roihua elämän varrelle. Juodaanko teetä? Vai mieluummin kahvia? Tehdään yhdessä tästä hetkestä hyvä. Hymyilet!

Vaikka sataa, hymyilen yhä. Näin arki kuin pyhä.

 

Kirjoitettu toukokuussa 2015