Koira on ihmisen paras ystävä. Me, jotka omistamme koiran, tiedämme kuinka tärkeästä perheenjäsenestä on kyse. Koirattomat ihmiset eivät ehkä aina osaa, eivätkä edes halua ymmärtää tämän laatuisen suhteen tärkeyttä ja sen syvyyttä. Toisaalta pelkkä omistussuhde ei ole tae ystävyydestä.
Omistaahan voi mitä vain, mitä rahalla saa. Onpa sellaisiakin henkilöitä, jotka omistavat, tai luulevat omistavansa puolisonsa. Kulttuurieroista johtuen edellinen väittämä on täysi fakta.
Kaikki koiraihmiset eivät siis pidä koiraansa parhaan ystävän veroisena. Koira kiintyy joka tapauksessa omistajaansa. Ihmislapsen kiintymistä ja kiinnittymistä hoivaajansa, yleensä äitiin, on selitetty kiintymyssuhdeteorian avulla. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapselle kehittyy luottava suhde ympäristöönsä, ja hänellä on optimaalisest mahdollisuudet kasvaa itsetunnoltaan terveeksi ja rakastavaksi aikuiseksi. Miten käy lapsen, jonka kiintymyssuhde on organisoimaton? Miltei poikkeuksetta lapsi kärsii aikuisena voimakkaista aggressioista ja psyykkisistä ongelmista.
Vaikka lemmikkiä ei suinkaan tule inhimillistää, koirankin aggressiivisuuden takaa löytyy melko usein ihminen ja hänen käytös/kasvatustapansa. Koira on koira. Ihminen on ihminen. Ihmisellä on vastuu eläimestä ja sen hyvinvoinnista. Koira tarvitsee sekä rotunsa että luonteensa mukaisen hoidon ja kohtelun. Eläinrääkkäys on rikos, ja räikeä sellainen. Terve yksilö ei kohtele ystäviään kaltoin.
Koiran sanotaan muistuttavan pitkälti omistajaansa. Varmaan näin onkin. Koirahan valitaan omien tarpeiden ja mieltymysten perusteella. Metsästäjä valitsee metsäkoiran, seuraa kaipaava seurakoiran jne. Kaikissa tapauksissa eläimen perustarpeiden tyydyttäminen on omistajan ja hänen perheen jäsentensä vastuulla. Koiran kiintymys on ehdotonta ja aitoa. Usean vuoden suhde jättää jälkensä myös ihmiseen. Kiintymys on kiintymystä, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.
Katse. Aidompaa lähestymistapaa saa hakea kuin koiran katse. Pää hieman vinossa, korvat kurtussa, surumieliset avoimet silmät, kostea kirsu, valpas vainu. Odottaa, haukahtaa ja liikahtaa. Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Koira samastuu ihmisen tunteisiin. Positiivisessa ilmapiirissä eläimellä on hyvä olla. Suru ja masennus itkulla säestettynä saavat koirankin pois tolaltaan. Eläin koettaa piristää. Niinhän hyvä ystävä toimii. Kun kaikki on taas balansissa, leikki voi jatkua. Mutta, miten jaksaa masentuneen ihmisen koira? Kuinka paras ystävä voi, jos omistaja voi huonosti? Masentuuko koirakin?
Voiko ihmisen masennus heijastua koiraan? - artikkeli on luettavissa uusimmassa Koiramme lehdessä. Kirjoitus, joka kaikkien koiraihmisten on hyvä lukea.
