Vilkaisu menneeseen ei jää vaiheeseen. Nojaan sillan kaiteeseen.

Joen virtaus raikas, kevyt on. Luontuisipa noin luontevasti elo huoleton.

 

Olen synkkä, kaiken kukkuraksi läheinenkin synkän värinen. Ihanko nyt tärisen?

Yhtään ihailtavammat olot eivät luonnossa. Kaikki elollinen, jos ei kuollut, syyshuollossa.

 

Onpa mollivoittoista!

 

Tuhatjärviä, uimarantoja on riittävästi. Miten tavallista, kunnes eksoottista. Jälleennäkemisen ilosta lyhyt matka kaipaukseen. Jollain lailla kaikki liittyy rakkauteen.

 

Hautausmaan ylinen tuuli yhden kynttilän sammuttaa.

Särkynyt pelargonia hentoa sydäntä lohduttaa