Veräjä,

vavoille auki,

vapaille maille,

autuaille.

 

 Vastassa västäräkki,

vastahan täältä se lähti.

 

Vuolas on joki.

Ymmärrän sen toki.

 

Melonta villi, läikkyvi grilli.

Kuohuu kuin juoma,

 oisko,

öö,

junan tuoma?

 

Tässä on aika.

Pysy ei vaikka,

tahtoisin jäädä

juuri nyt tänne.

 

 Muutamaan viikkoon,

kuukauteen,

kolmeen,

säilöisin sieluni

keväiseen polveen.

 

Ampiainen vastaa,

 kun huomaan rastaan.

Kärpänen herää,

viimeistä erää?

 

Vaikka ei silmu

auennut vielä,

kiuru on kotonaan

veräjätiellä.

 

Haaskaa en aikaa.

Annan sen olla.

Teen sen rakkaudella

ja

 sovinnolla.

 

Perhosen siipi ajassa kiiti.

 

Veräjä auki! Paista ja nauti.