Tuudittautuen auktoriteettiasemaansa, polveutuvansa luulee suoraan jumalasta.

Puuhkansa on kaulalleen vyöttänyt, sydämensä ahneudelle syöttänyt.

Kaikkivoipaisuuskuvitelmissaan pienuuttaan ei kykene käsittelemään.

Olkansa takaa käärme sihisee. Myrkkyliemessään jumalatar pihisee.

Pelolla halliten on etäinen, jopa julma, ivallinen.

Ruokkii perseennuolemista, kuppikuntaan kuulumista.

Koteloituu herkkä perho. Kuolemaks ois tämä kerho.