Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, rakkauden nimeen kehotetaan.

Automaattinen oletus on siis,

että ihmiset välittävät itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan,

että ihmiset kykenevät rakastamaan itseään,

että ihmiset tosiaan tunnistavat ihmisyytensä, inhimillisyytensä ja oman ihmisarvonsa.

 

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi.

Onko edes mahdollista rakastaa lähimmäistään, jos ei rakasta itseään?

Rakkaus sekä itseä, että toista kohtaan kysyy rohkeutta tunnustaa ja tunnistaa oma vajavaisuutensa ja pienuutensa. Se vaatii myös taitoa asettaa rajat itsen ja toisen välille.

Itsensä uhraava hukkaa itsensä. Se ei ole rakkautta, se lähenee jo tekopyhyyttä.

 

Riittäisikö ensi alkuun hyväksyvä katse itseä kohtaan? Hyväksyvä katse lähintä lähimmäistä kohtaan? Hyväksyvä katse vierasta kohtaan?

 Riittäisikö ensi alkuun kohteliaat tavat?

 

Lähimmäistä kunnioittava käytös, - sydämestä tai kasvatuksesta, tai molemmista tuleva -, rajaa ulkopuolelle sen mahdollisuuden, että rakkauden kaksoiskäskyn osaa – niin kuin itseäsi – tulkitaan kuin ”piru raamattua”.

En halua tulla vinoutuneesti rakastetuksi, enkä kaltoin kohdelluksi.

Halun tulla hyvin kohdatuksi, haluathan sinäkin?