Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten

Rakastaako ihminen lähimmäistään kuin itseään? Kun maailma on katala, missä silloin on Jumala? Miksi emme osaa elää toistemme kanssa sovussa?

Rakkaudettomuuden vastakohta ei liene viha, vaan välinpitämättömyys. Kykeneekö itseensä välinpitämättömästi suhtautuva ihminen rakastamaan lähimmäistään? Tulkitsematon viha on päässyt otsikoihin. Rakastaako vihansa toisiin kohdistava itseään? Kuka taltuttaisi sosiaaliseen mediaan pesiytyneen äkäpussin?

Viha on mainio renki, välttämätön suorastaan. Sitä voi verrata liikennevaloihin. Siinä missä keltainen, vihreä ja punainen näyttäytyvät pylväissä väreinä, vihassa ne tuntuvat tunteina. Keltainen varoittaa; reviirin rajasi ovat vaarassa, sinua koetetaan satuttaa tai haavoittaa. Punainen yllyttää; pysähdy ja mieti, mikä ärsyttää, kuka rajojasi ylittää? Vihreällä voi tulla ja mennä, silloin sinua kohdellaan kunnioituksella.

Kukaan ei halua osua hallitsemattoman vihan tielle, sen kohteeksi vielä vähemmän. Jokainen ihminen on itse vastuussa tunteistaan. Kypsä, aikuinen, tunteva ja tunteitaan tulkitseva yksilö ei käytä vihansa purkamiseen arveluttavia, väkivaltaisia, tai millään lailla ihmisarvoa loukkaavia keinoja. Näissä ääritapauksissa vihan juuret juontunevatkin jostain kaukaa. Omien ennakkoluulojen, pelkojen ja suurten pettymysten sokaisemina hallitsematon punainen aiheuttaa loukkaantumisiin ja kuolonkolareihinkin päättyvän liikennekaaoksen.

”Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten” (Eino Leino). Hyvyyttä näkee harvoin mediassa. Saisi tuo useammin melskata, vaikka huutaa. Kuiskauksetkin ovat harvassa. Tämä aika tuntuu ruokkivan pahaa. Ihmisten tiedonjano on yksipuolista. Saamme tyydytyksen sensaatiomaisista, rikos-ryöstö-surma-murha-raiskaus- uutisista. Pahuutta ei tietenkään silmiä ummistamalla poisteta eikä voiteta. Kuitenkin jatkuva negatiivisten lööppien lukeminen turruttaa. Emme pian muista, että ihminen on humaani olento. Rakkaus on ihmisiä yhteen liittävä ja kutsuva voima. Hyvyys, saavu ennen kuin on liian myöhäistä. Kulje hiljaa kuiskaten, ohimennen sipaisten, hyräillen ja hymyillen, ihmisyyteen vedoten.

Kirjoitettu vuonna 2013