”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy. ”Tämä Immi Hellénin koskettava teksti pätee tänäkin päivänä.

Maan korpi? Onko se taival kirkonkylältä kylälle? Ehkä se on se pimeä polku, joka metsän halki vie. Suojelusenkelin tehtävä lie ohjata lapsi oikealle, kotiin johtavalle tielle.

Maan korpi? Sijaitseeko se keskellä suurta kaupunkia? Tai betonilähiössä. Vai salamavalojen välkkeessä, parrasvaloissa valtavissa?

Maan korpi? Onko se jokin tuntematon, jokin, joka ei ole koti? Enkeli kulkee lapsen mukana pitäen huolta, ollen turvana. Suojelusenkeli paikkaa äitiä, isää, turvallista aikuista.

Maailman syleilevään, lämpimään, välittävään vastaanottavuuteen ei valitettavasti ole luottamista. Optimistikin pettyy. Varsinkin optimisti pettyy. Pessimistin pettyessä ovat asiat jo pahasti pielessä.

Elämä kaltoinkohtelee ihmistä, sekä optimistia että pessimistiä. Tapahtumista ja tilanteista riippuen selviydymme asennettamme hyväksi käyttäen. Onko niin, että pessimisti ei putoa korkealta ja optimisti sinnitellen yrittää pian uudelleen? Tosielämään mahtuu laaja skaala pessimisti Peikkoja ja optimisti Oikkuja. Harmoniset keskitien kulkijat, eivät hekään pääse pälkähästä, vai pääsevätkö?

Paratiisin puutarhaan ei ihmistä ole luotukaan, sitä ihmiselle ei suotukaan. Niinä hetkinä, kun maailma murjoo,( jos murjoo), suojelusenkelin luja kädenote pitää. Jos käsi ei enkelin kädessä ois, ei tiedä minne joutua vois.

Enkeleitä, onko heitä? Me kaikki voimme toimia enkeleinä, vaikkei meitä siivet kanna. Kärsimyksen keskellä, varsinkin silloin, on uskallettava tarttua enkeliä kädestä kiinni.

Pessimisti Peikon pettämätön pessimismi saattaa jopa saada kolauksen, jos hän kohtaa myötäelävän ihmisen. Optimisti Oikun sydämen saa laulamaan ihmiseen uskova ihminen.

Sijaitsipa Maan korpi sitten maalla tai kaupungissa, pidetään poissa se sydämistä. Pimeä pääse ei asumaan paikkaan, jota kodiksi kutsutaan. Ja se sama enkeli, joka lapsena vierellä varjeli, olkoon yhä turvasi.

 

Kirjoitettu vuonna 2012