Hän jäi kotiin makaamaan.

Ei lähtenyt töihin, ei lehtiä jakamaan.

Maailma musteni silmissään.

Nainen varattu korkokengissään.

 

Enkeliin lankesi,

sydän halkesi.

Itse itseään silmään viilasi,

aamuruuhkassa,

kun, joukon ohi kiilasi.

 

Ei osunut rakkaus.

Hiivatin pakkaus.

Tuntemattomasta tuntemattomuudesta saapui vihamies.

Kaksintaistoa tuo hälle ties.

 

Pelin henki,

pelaako vai pelkää.

Kaksintaistoon!

Käännä ei hän selkää.

 

Vielä toivo elää.