Päivät syövät itseänsä

aika

kuluu itsestänsä.

 

Piilopirttiin pakenee

kesä

sitä muka palelee.

 

Joutessansa piirtää

kukkia

aikaa valoon siirtää.

 

Pirtin hirret puusta

kantavat

orret ydinluusta.

 

Kesä manaa

talven

oven hakaa.

”Näännyn tänne, näivetyn,

kuolen pystyyn, kiroon sut.”

 

Pitkä korva kuulee

(kerto)säkeen

lauluksi sen luulee.

 

Piilopirtti pakopaikka

vai?

Otetaanpa jättiloikka.

 

Kuurankukka ikkunalla

ihanalla

vaikk’ on halla.

 

Jänöjussi kukan alta

kurkkii

pitkät korvat korkealta.

 

Kumma näky ikkunassa

kesä

asus hehkeässä.

 

”Mikä olet sinä

pörrö?

Astu sisään, kesä minä.”

 

Talviturkin annan sulle,

jos sä annat kukkas mulle.

Jänöjussi pörröpää piilopirttiin

siihen jää.