Päivät syövät itseänsä
aika
kuluu itsestänsä.
Piilopirttiin pakenee
kesä
sitä muka palelee.
Joutessansa piirtää
kukkia
aikaa valoon siirtää.
Pirtin hirret puusta
kantavat
orret ydinluusta.
Kesä manaa
talven
oven hakaa.
”Näännyn tänne, näivetyn,
kuolen pystyyn, kiroon sut.”
Pitkä korva kuulee
(kerto)säkeen
lauluksi sen luulee.
Piilopirtti pakopaikka
vai?
Otetaanpa jättiloikka.
Kuurankukka ikkunalla
ihanalla
vaikk’ on halla.
Jänöjussi kukan alta
kurkkii
pitkät korvat korkealta.
Kumma näky ikkunassa
kesä
asus hehkeässä.
”Mikä olet sinä
pörrö?
Astu sisään, kesä minä.”
Talviturkin annan sulle,
jos sä annat kukkas mulle.
Jänöjussi pörröpää piilopirttiin
siihen jää.
Kommentit