Kovan kohtalon koulimana, kasvoillas' kuoleman varjostuma.

Särkyjä, kipuja kannoit. Nuoruutes' isänmaalle annoit.

 

Nauroitko? Ehkä. Ehkä et.

Murhetta itkutta tulkitsit.

 

Pieniä iloja, tottahan niitä oli.

Sota takana ja oma koti.

Arkinen raadanta, ja viikon päätteksi sauna lauantaina.

 

Hetkinen?

Kirjan parissa hymyilit.

Joulukortteja kirjoittaessa hyräilit.

Olit myös seurallinen,

kun kiireiltäs ehdit, kyläilit.

 

Yhden ainoan kerran näin sinun itkevän,

kuiva kyynel silmäkulmassa, ei sen enemmän.

Sitten lähdit, ja jätit tämän elämän.