Sininen orvokki, se orpo rukka,

nyyhki.

Kyyneleitä heleitä kukka pyyhki.

 

 Kiistattomasti voin todistaa,

viell' eilen loisti pihamaa.

Vaikk’ rikkaruohona mä kasvaisin, jos pienen hetken viell’ eläisin.

 

Orvokki orpo, reppana,

värisi.

Sen koko keho tärisi.

 

Mutt’ en jaksa enempää.

En liioin kasvaa, en selittää.

Kiistaton on totuus tää;

kesä lyhyt tähän jää.