Luulin tietäväni tähän saakka, mitä suru on.
Ja tiedänkin, mutta vain omani.
 

Haluan sanoa Sinulle, että olet upea.
Sinä tiedät sen, etkö tiedäkin.
 
Sinulla on sisin, aito ydin,
se olemuksesi syvin.
 
En tiedä uskonko Luojaan,
mutta uskon armon suojaan.
 
Uskon, että on olemassa rakkauden maa,
jossa kukaan ei voi haavoittaa.
 
En tiedä anteeksiannosta, joskus sitä epäilen.
Anteeksiannon mahdollisuudessa silti lepäilen.