Ennen muinoin, kun vuodenajat olivat aikansa näköisiä, liikuttiin paljon myös suksilla. Siitä mentiin, mistä päästiin. Mentiin vaikkei päästy. Latu seurasi perästä. Ylämäki noustiin miten kuten; haarakäynnillä, tasatyönnöillä, sivuttain nousten, ja jopa suksia kantaen. Uskaliaat laskivat alamäet vauhdista nauttien.

Toisin kuin pyöräilemään, hiihtämään ei pääse tuosta vaan. Hiihtokausi, aikoinaan nälkävuoden mittainen, on nykyään kuherruskuukauden pituinen. Pitkiä pakkastalvia, hiihtokelejä, kaipaaville sympatiat.

Omakohtainen kaipaukseni liittyy, hiihtolenkin, ja kuuman mehujuoman jälkeiseen hyvänolon väreilyyn. Se tunne, kun on tehnyt parhaansa!

Sukseni ovat ansainneet vapaansa. Pyöräilen aina, myös talvella.