Tiesitkö tämän Sibeliuksesta?
Sibelius syntyi joulukuun 8. päivänä 1865 Hämeenlinnan kaupunginlääkäri Christian Sibeliuksen perheeseen. Jean Sibelius kastettiin Johan Julius Christianiksi, mutta hän muutti nimensä Jeaniksi merikapteeni-enonsa mukaan. Perhepiirissä häntä kutsuttiin kotoisasti Janneksi.
Sibelius alkoi jo viisivuotiaana soitella pianoa, ja hänen ensimmäinen sävellystyönsä ”Vesipisaroita” sellolle ja pianolle syntyi kymmenvuotiaana.
Sibeliuksella oli läheinen suhde luontoon. Hän samoili metsässä, maakivellä seisoen soitteli viuluaan. Sibelius soitti antaakseen puille ja linnuille takaisin sen, minkä ne olivat antaneet hänelle. Sibelius kantoi mukanaan puiden tuulen huminaa ja lintujen laulua. Hänellä oli taskussaan sammaltäytteinen tulitikkurasia. Sammaleen tuoksulla hän piti luontoyhteyttään yllä.
Liikkuessaan luonnossa säveltäjämestari erotti täsmälleen, mitä säveliä, tai missä sävellajissa mikäkin lintu lauloi. ”Punatulkku visertää d-mollissa, kuovi viheltää a:n ja nostaa sen sitten f:ään. Käki ei kuku duurissa eikä mollissa, vaan nuotin vierestä.”
Sibelius ehti lukea lakia yhden lukuvuoden ajan, kunnes sai suvultaan ”luvan” syventyä siihen mistä hän piti – musiikkiin. Ulkoiselta olemukseltaan nuori Janne oli hoikka ja pitkä, hiuksensa vaaleat ja pitkät. Sibelius syttyi helposti, syventyi ja sävelsi usein läpi koko yön aamuun saakka.
Vuonna 1892 Sibelius esitti ensimmäisen laajamittaisen teoksensa Kullervon Helsingissä. Koska säveltäjä ei voinut sietää paperin rapinaa konsertin aikana, painatti hän ohjelmalehtisen rapisemattomalle erikoispaperille. Tuohon aikaan, vuosisadan vaihteessa, venäläistämispyrkimykset saivat Suomessa yhä jyrkempiä muotoja; Venäjällä vaadittiin Suomen liittämistä entistä tiukemmin keisarikuntaan ja Suomen autonomisten oikeuksien rajoittamista. Suomen suuriruhtinaskunnassa, Venäjän keisarikunnan autonomisessa osassa, sivistyneistö puhui ruotsia. Kansallissäveltäjämme käytti hengen aseita puolustaessaan suomalaisuutta ja Suomea kansakuntana. Vuonan 1892 konserttiyleisö sai ensimmäistä kertaa ohjelmalehtisen, joka oli painettu suomeksi.
Sibelius ammensi Kalevalasta, ja se kuului myös mestarin töistä. Helsingin Sanomien edeltäjä, Sanomalehti Päivälehti, ylisti Kullervoa tyyliin ”Se oli ensimmäinen tosi suomalainen sävelteos”.
Vuonna 1899 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa esitettyyn isänmaalliseen kuvaelmasarjaan Sibelius sävelsi musiikin, jonka loppuosa tunnetaan kaikkialla Finlandiana. Finlandia vahvisti suomalaisten kansallistuntoa, ja levitti Suomen nimen kaikkialle maailmaan. Finlandia oli taisteluhuuto sananvapauden puolesta, sen alkukantaisen väkevät sävelet vyöryivät sortajia vastaan.
”Onnettomimpia ovat ne säveltäjät, joille työ on sisäinen pakko”, Sibelius sanoi, ”Minä olen juuri sellainen onneton säveltäjä”.
Vuonna 1892 Sibelius avioitui Aino Järnefeltin kanssa. Järvenpään kodin Sibelius nimesi vaimonsa mukaan. Aino-rouvan täyttäessä 75 vuotta Sibelius sanoi hänelle: ”Sinusta olisi ehkä tullut onnellisempi jonkun toisen kanssa. Minusta ei koskaan!”
Luomistyön ehtyminen oli musertava kokemus Sibeliukselle. Täytettyään 61 vuotta Sibelius sävelsi ahkerasti, mutta ei enää julkaissut mitään. Kahdeksannen sinfonian kaksi valmista osaa paloivat. Säveltäjä eristäytyi maailmasta ja sulkeutui Ainolaan, odottaen innoituksen kipinän uutta tulemista.
Syyskuussa vuonna 1957, kuudestoista päivä, Sibelius huomasi kurkiauran lentävän Ainolan yllä. Yksi lintu irtaantui aurasta, laskeutui matalalle, suoritti ylimääräisen kierroksen talon ympäri, ja palasi sitten muiden joukkoon. Säveltäjälle se kertoi lähdön hetken läheisyydestä. Jean Sibelius kuoli kaksi päivää myöhemmin aivoverenvuotoon.
Meille suomalaisille Sibelius jätti vahvan tietoisuuden siitä, mitä on olla suomalainen. Kansainvälisesti mestariteokset puhuvat puolestaan. Sibeliuksen musiikissa kuuluu vapauden väkevä sointi.
Kirjoitukseni lähde Valitut Palat joulukuu 1965.
