Kuu kuvasi kinosta eteisen edessä, otos liikkui vedossa.

 Keittiön hana tiputteli.

 

 Superpotti teki oharit. Sille kuoharit.

Hän nautti, sumeilematta,

 osattomasta huomiosta. 

 

Jokin liikahti. Lampun varjo? Pihavalo? Kellon viisariko jalo?

 

Hän, ikäänsä siunaten, saattelee itsensä unehen, josko päivä viimeinen.

Hän nukkuu leveästi, selällään, aamuyöstä kettumaisesti kerällään.

Viisisataa sivua, lattialla, sängyn lähellä.

Kirja kesken jäänyt, yhä kädessä.