Hän nauraa kuten ennen, ja silti, jotenkin hämillisemmin.

Kun ojennan käteni, koskettaakseni, perääntyy hän. Kun astun lähemmäksi, saan vaikutelman vetäytyvän. Kesken varovaisen lähentymän, tunnen hiljaisuuden huipentuman. Hän nauraa kuten ennen, ja silti, jotenkin säihkyllisemmin.

Kun ystävyys muuttuu mutkattomaksi, käy hetki iloksi pursuavaksi.

Nyt nauramme tässä me kaksi, minä ja perhosen lapsi.