keskiviikko, 9. huhtikuu 2014
Hän katsoo ihmistä, lyhyen hetken, etäältä.
Uinuvat mahdollisuudet kehdoissa kaikissa, keinuvissa tuutulauluissa.
Lapsen on siinä hyvä, hetken aikaa. Sen hetken parhaiten taitaa.
Leudotti mielensä köynnöksillä, ravisteli tuulisilla, ja
katsoi lasta. Mitään ei tiedä, ja kaiken, maailmasta.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit