En pelkää yhtään,

jos et ole kadonnut.

Kosketustasi jos pelkään,

olen jo raunio.

 

Uskoton uskonnolle en ole ollutkaan,

olen ainoastaan oppinut kaipaamaan.

 

Nimetön vasemmassa on oikean apuri,

nimeä sydämestä mun huuleni hapuili.

 

Siunaustasi pyydän, etten joutuisi katumaan,

paikoituspaikkaa myydään, joudunko hakemaan.

 

Katson sivuille aina, kun katua ylitän,

hetkeen suojalainaa,

sillä selvitä yritän.

 

Helvetti ei koskaan kuole, pala ei tulessa,

kukaan ei haavojas' nuole,

mutt' häpeää valoa.

 

Rakkauden rimakauhu on ylitys sinänsä,

siitä on hyvä jatkaa,

korotan himassa.