perjantai, 5. syyskuu 2014
Käsinukke nukkelassa,
turvassa on kainalossa.
Nukkela on paikka uus’,
se on kolo lämmin puuss’.
Sinne hiipii suojaan aina,
nukke pieni halii vailla.
Käsinukke nukkuu nyt,
oi, onpa se nyt uupunut.
Peukalo sen väpättää,
unissaan kun höpöttää.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit