Perillä jo puolitiestä.

Puskee läpi ikkunan,

lempeästi,

rikkomatta lasia.

Tilan täyttää, mutt' ei vie,

häikäisten.

 

Luonto nukkuu valvottuja öitään takaisin,

tähtinuottaa virkaten,

keltaisella merkaten,

jok'ikisen nimikirjaimen.