Kun kissapedon kynnet ovat ulkona tassuista, leviää löyhkä julma;

ihmisyyden ja hyvyyden surma.

 

Ahdistavaa.

 

Pistävä tuijotus, raatelunokka, hyytävä hymy, pedon pokka,

karrelle ajettu aate, viha ainoa vaate.

 

Näinkö Amour uhattuna alistuu, pahan alle taipuu, ansaan ajamana maahan vaipuu?

Mitä elämän haaskausta, kärsimystä ja repivää tuhoa, raa’asta käsittämättömästä karmeasta uhosta!

 

Vaikene epäluulo ja kauna. Laula luottamus ja rauha!