lauantai, 22. lokakuu 2016
Kumpa osaisi unohtaa,
mitä ei halua muistaa.
Ja kykenisi muistamaan
unohtamansa.
Mikä on tämä ansa,
ketä luulee palvelevansa?
Korkeita huippuja.
Alhaalla rotko.
Luja ja heikko.
Toiveissa notko.
Maailma ulkoilee.
Mutta ei muista,
kuinka se voi.
Mielenliikutuksen tasaantumiseen
saakka
on hirmumyrsky
kivulias taakka.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit