maanantai, 24. helmikuu 2014
Kasaamaansa jyvittelee, sydäntänsä hyvittelee asteikolle istuvalle. Sitten siirtyy valkealle.
Loimu palaa napakasti, muttei yllä kattoon asti. Lepattelee uupuvasti.
Hitain vedoin, täsmentäen, jäämistöään hyvästelee. Päästää irti saattajastaan, tarttuu kiinni kuningastaan. Syksyyn laskee aamun kajo. Okraan syttyy syksyn valo.
Pidin tätä blogia vuosien 2014-2016 aikana. Johtoajatukseni oli, jos tunne on hyvä, ryhdy toimeen. Runot ovat tajunnanvirran tuotosta. Iloitsen, että sain kirjoittaa. Yllätyin, että runoja syntyi myös englanniksi ja ruotsiksi. Jatkan kirjoittamista muualla. Ehkä jonain päivänä palaan blogini pariin toisaalla, toisella teemalla.
Kommentit