Anteeksipyyntöä, kuin avainta lukkoon, hän lauseeseensa sovittaa.

Rakkaintaan, kuin jäätynyttä lukonpesää, hän lämmittää; varoen, anteeksiantoa anoen.

Takellellen, kohmeisin sormin, ruostuneen avaimen povestaan poimii, kohteliaan ilmeen kasvoilleen loihtii. Kouliintumattomuuteensa vedoten, moukkamaisuudesta täten eroten, taustaa avasi, kertasi, vastaavuutta toisiinsa vertasi. Tarkoituksellisuus loukkaavinta, piikittely satuttavinta, valehtelu petollisinta, vihoittelu kuluttavinta. Puuduttavaa kylmyyttä kuunnellen, anteeksiantoa odottaen, lukkoa vääntää, avainta pesäpoterossa kääntää. Sanomaansa, verbaalista lahjakkuuttaan pohti. Turhaan, rakkaansa nyt suorastaan hohti.