Mahdollisimman kaukana, tai luopumisen lähellä, toteaa ajan merkityksettömyyden. Tuolla se oli. Tästä se meni.

 

Jos kuvittelee elämänsä, elääkö kuin kuvittelee vai kuvitteleeko vain elävänsä?

 

Runollinen vartti venyy tunniksi, tuplaten itsensä helposti. Rakkaaksiko saa? Rikkaaksi ei varsinkaan? Ei ettenkö minä rakastaisi, ettenkö rakkauteen vastaisi. Ettenkö rikkauksia mielelläni listaisi.

 

Laskeskelin, että yhdeksäänkymmeneen ikävuoteeni on aikaa vajaa neljäkymmentä vuotta. Kolmekymmentä vuotta, ja olen yli kahdeksankymmentävuotias. 80. Lumiukko ja solki.

 

Laskuvirheineenkin ynnään, että ehtisin vielä elää pienen ihmisiän, toisen elämän. Mutta, mistä saisin sävelmän?

 

Merkityksellistä elämää. Merkillistä? Merkitystä elämälle; ilmoitettu saapuneeksi, kuulutettu kadonneeksi, ei huomionarvoista. Kuolinaika +.

 

Hetkellä on merkityksensä. Ajalla ikuisuutensa.