Kalle ja Ville keskustelevat avioliitosta.

 

• Kun minä menen naimisiin, niin otan vaimon avuksi palvelijattaren, joka saa tehdä kaikki työt, Ville sanoo.

• Mutta, kun minä menen naimisiin, Kalle tokaisee, niin meillä tekee palvelijatar kaikki lapsetkin.

   

   

  Opettaja kysyi tunnilla arvoituksia:

• Pauhaa yöt, pauhaa päivät, eikä koskaan lepoa saa?

  Luokassa on hiljaista, viimein vastaa eräs pieni poika.

• Meidän äiti.

   

  Opettaja:

• Nyt sanot: minä olen lapsi. Mitä sanot kun tulet suureksi?

  Oppilas:

• Minulla on lapsi.

   

  Opettaja:

• Sanokaapa iillä alkava tytön nimi?

  Oppilas:

• Ieva.

•  

• Norsu:

• Minusta tuntuu, että silta notkuu.

  Hiiri:

• Ihmekös tuo, kun meitä on kaksi.

   

  Kätilö oli auttanut maailmaan kylän sepän kymmenennen lapsen, ja nyt seppä saattoi häntä ulos. Pihaportilla kätilö oli kompastua tien poikki juoksevaan kanaan.

• Tiehesi siitä, kana! hän sanoi.

• Ei se kana ole, virkkoi seppä. Se on haikara, jonka jalat ovat kuluneet alituisesta ravaamisesta täällä.

   

   

  Lähde:  Seura nro 48 vuodelta 1967.