Avaan lukon, odotan,

runolle kun halajan.

Naputusta kun kuule en,

Pegasosta manailen.

Tähtiä taivaalta tähyilen,

vaikkakin heikosti erottaen.

 

Kun riimi rytmiin rynnistää,

Pegasos maahan lennähtää.

 

Kun ratsuni lähtee, kestän sen,

jättää hän lahjaksi höyhenen.

Kevyesti sillä mä kirjailen,

mustetta ainostaan tarvitsen.