Voi sieluni siunattu, jokella ulos kaikkien kuuluville, kuinka ihanaa, on tuntea tunteita kepeitä.

Oi, virko, virko kaikille kesästä.

Paljasta syvät aistimukset, ne piilosta nosta, kuin verkot kesäiset, ja oksat pesäiset.

Niin, poveani pommitin paloin, kas' astelin paljain jaloin, ja kantani kastelin.

 

Versoin uutta tunteikkuutta, olin yhtä jumaluutta.

Vaikenin, vaikk' vaikeaa oli olla hiljaa, kun ilo yli läikähteli.

Kuuntelin suosiolla ääretöntä äänettömyyttä, olin onnellinen ilman syytä.

Katsoin näkymätöntä näkymää, joen ja taivaaan liittymää.

Sateenkaarelle istahdin, jott' pääsen sinne takaisin.