Niemennokka savuaa.

Pyydät tulta.

Nuotio ei ota syttyäkseen, savuaa vain, selitän.

Väität, ettei ole savua ilman tulta.

Savu sakenee, tuli vain pakenee.

Puhalla, nuotiota kohti, ohjailet.

 

Silmäni tihkuvat vettä, olen savusta sokea.

Ethän puhalla silmilläsi, harvoin edes puhelet. Vielä harvemmin suutelet.

 

Auta minua, huutelen.

Pyysin sinulta tulta, kun ojensin kättäni, mutta ymmärrän hätäsi.

 

En voi auttaa, jos nuotio ei syty, mene pois, muualta tulta kysy, nyyhkin.

Nyt en enää itke, olen vaiti, shokissa. Nuotio ei syty, on tuli luokkalakossa.

Nielen savua, yökkään. Puren kieleni verelle. Odottamatta siirryt minua lähelle.

 

Muistat nuotion paikan likimain, puhelet, sulje silmäsi huoletta vain, rauhoitat.

Ilma on savusta tumma, minä patsas sumussa.

Puhallan kieltäni kärkeen, vähän kuin irvistäin, vesinoro samassa siinä, puhkeaa silmistäin.

 

Ja vihani kun kasvaa, olen aikeissa rikkoa nuotion, aivan turhaa kaikki tämä on.

Potkukenkääni tarttuukin tuli, niemennokka on tulessa.

Pyydät kauniisti tulta, silmilläsi jatkaen, huomasitko, että aiemmin kun olit siinä, et ollut paikalla.