Painostavan hiljaisuuden jälkeen ovi avautuu. Hetkessä ilmapiiri muuttuu jännittyneeksi. Hajuvettä ja hikeä. Miellyttävä, imelä, inhoittava, kiihottava, makea ja hapan tuoksu ärsyttävät hajuaistia. Virnistys vai irvistys?

 

Voimakas tuttuuden tunne häiritsee keskittymistä. Ulkona on pakkasta. Ajatukset kaikkoavat metrin korkuisen pensasaidan toiselle puolelle. Satunnaisen sanailijan haavi täyttyy, sikäli, mikälli saalistaja osuu paikalle. Muutama ajatus jää roikkumaan aidalle.

 

Joku läsnäolijoista karaisee luontoansa. Yskäisee. Puheenvuoron saatuaan ei muista lopettaa. Minkäänlaisia saranoita ei näy, ja silti ovi käy. Lintu lentää kohti vastapestyä ikkunaa. Sen maailma synkkenee. Puhtaus on puoliruokaa. Liika puhtaus tietää kuolemaa.

 

Eteistä muistuttavassa alkovissa kiehutaan raivosta. Tosi energistä. Kyse on kengistä, ei sen kummemmasta. Toinen pari uunista ulos -leikki, onko hengissä? Pian korjatun väärinymmärryksen jälkeen portti sulkeutuu. Ainoa ajatus aidalle kulkeutuu.

 

Olisi epäviisasta pysähtyä. Pihlaja ottaa tukea koristeellisista ikkunakehyksistä. Haravoidulla tiellä näkyy selviä jälkiä. Latvuksia on kohdeltu huolimattomasti. Taitos, johon jalalla on astuttu, on lohjennut. Kuka on rohjennut?

 

Kauneusvirheestä kauneuspilkuksi. Kauneutta molemmissa puolissa. Lintu on noussut kuolleista. Noukkii jyviä aidan korkeimmalta kantilta. Ikkuna on pestävä ennen talven tuloa. Kokous päättyy.